Puoliso selasi äsken, illalla, television ohjelmatarjontaa. Tuleehan sieltä, kaikenlaista, mutta ei mitään erityistä. Joku elokuva, mitä hän sanoi haluavansa katsoa millainen se on.
Joltain kanavalta tuli joku toinen elokuva:
- Tää on tää, mikä me katsottiin yks ilta, muistatko, säkin tykkäsit tästä.
- Aa... Joo, toi on nimi on hämärästi tuttu. Joo, nyt mä muistan ton nimen. *mietintää..* Mutta millainen elokuva se oli? Mulla ei ole MITÄÄN muistikuvaa siitä elokuvasta ei mitään.
- No siinä näytteli sejase..
- Ei sano mitään, kyllähän sä tiedät, ettei nimet ole koskaan sanoneet mulle mitään 😉 Mistä se kertoi, mitä siinä tapahtui?
Puoliso kertoi pätkän juonesta, sitten muistin mistä elokuvasta oikein olikaan kyse.
Mutta on turhauttavaa katsella elokuvia, tv-sarjoja, ylipäätään mitään. Lukea kirjoja. Kun ei muista niistä mitään enää seuraavana päivänä.
Kirjoista pidän kirjapäiväkirjaa, pitäisikö ruveta pitämään samanlaista elokuvista? Ja kohta varmaan puheluistakin, mitä puhuu ystävien kanssa?
Tai siirtyä takaisin kirjeenvaihtoon? Mutta siinäkin pitäisi ottaa kopio lähetetyistäkin kirjeistä, ettei kirjoita samoja asioita moneen kertaan. Kun jo puhuu samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Turhauttavaa.
- Otus Scops -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti