Tinnitusta? Sitä tää kai on, ollut koko tämä reilun kuusi vuotta. Enemmän ja vähemmän.
Vinkuu, suhisee, kohisee -ja joskus tulee ihan muutaman sekunnin täydellinen hiljaisuus. Silloin muistaa: tällaistako se on, kun hiljaista?
Kun ei suhise. Kun ei kohise. Kun ei vingu. Kun ei tikitä. Kun ei kuulu mitään muuta kun ne äänet, mitä kuulukin: puhetta, musiikkia, läppärin näppäinten naputtelu. Auton käyntiäänti. Nauru.
Kynän naputus pöytään.
Kun olen viimeksi kerran ollut tuolla "omassa" sairaalassa, hoitaja heilautti jotain peittoa tai jotain ja huoneessa ollut seinäkello putosi. Meillä ei siis ollut huoneessa enää kelloa. Mutta tikitys jäi. Koko sen ajan, ne muutamat päivät, mitkä olin sairaalassa, kuulin kellon tikitykset.
Nytkin päässäni kohisee. Koko ajan. Se onneksi hiljeni vähän äskeisestä, sillä äsken se oli niin kova, että tuntui, että pää hajoaa siitä kohinasta.
Vai hajoaako se jo jostain muusta. En tiedä. Tänään on ollut ihan hyvä päivä, joten ei se voi olla siitä. Uskon että puolisollakin oli hyvä päivä (korkeintaan hammassärkyä), joten kai me pärjättiin.
Viimeiset kaksi viikkoa on taas olleet huonoja. Sain poissaolokohtauksen metsäretkellä, ilmeisesti rasituksesta, kun kiipesin jyrkkää ylämäkeä, Sen jälkeen lieviä kohtauksia tai ennakko-oireita on tullut lähes joka päivä. Kohtaus kävelee taas kantapäillä. VIHAAN sitä. Riesa.
Soitin viime torstaina neuron polille. Oma lääkäri oli ja on lomalla. Sieltä soitti perjantaina toinen lääkäri ja muutettiin lääkitystä. Ei välttämättä hyvä, mutta odotetaan nyt. Aamuisin tuntuu parin tunnin ajan kuin olisin kännissä. No, mitä sillä on väliä, kun ei tarvi mennä mihinkään, kun järjestän menoni sen mukaan. Soitan polille taas sitten, kun oma lääkäri on paikalla ja juttelen hänen kanssaan muutenkin.
Tämä toinen lääkäri halusi kirjoittaa lähetteen Tampereelle (lähempänä kuin Kuopio). Jos tutkittaisiin mahdollisuutta vagushermostimulaattoriin. Siitä puhuttiin kaksi vuotta sitten Kuopiossa, että siitä ei oikeastaan ole vastaavaa hyötyä kuin lääkkeistäkään ja päätin, etten halua/ota sitä.
Toinen voisi kuulema olla se syväaivostimulaattori.
Olen miettinyt molempia. En innostu kummastakaan.
Päätäni on jo kerran leikattu. En ole varma, haluaisinko enää kenenkään koskevan päähäni minkäänlaisella teräaseella, jos ei ole pakko tai jos ei olla ihan varmoja, että siitä on todella hyötyä.
************************************
Ja sitä paitsi osa elämästäni on joka tapauksessa jo menetetty. Työsuhde päättyy vuoden lopussa. Ei kukaan enää ota mua töihin: yli 5-kymppinen, sairas - tästä sairaudesta ei koskaan voi tietää miten tämä missäkin reagoi.
Haluaisin tämän "paskan" vain loppuvan ja haluaisin sen täyden eläkkeen, jotta voisin jatkaa taloudellisesti vapaata elämää puolison kanssa. Ei, ei ne tulot suuret olisi, mutta säännölliset ja loppuisi tämä toimeentulon ronkuminen.
