Reilu kaksi vuotta sitten olen kirjoittanut tästä kuta kuinkin samasta asiasta. Sitähän nyt on kaikilla. Kaikki unohtaa sanoja. Asioita. Se on ihan tavallista.
Niin se on. Se on tavallista. Mutta kuka tuntee sinut paremmin kuin sinä itse? Tai ainakin luulit tuntevasi. Ping. Siinähän se tuli!
Sinä, joka olet sairastunut aikuisiällä, yllättäen ja jonka muistiin sairaus on vaikuttanut, LUULETKO muistavasi, millainen olit ennen sairastumistasi?
Minä luulen. Ja olen puhunut siitä Puolisoni kanssa.
Minä olin meidän perheen kävelevä puhelinmuistio - vielä senkin jälkeen, kun käytössä oli jo kännykät.
Nyt hädin tuskin muistan oman ja perheenjäsenten puhelinnumerot.
Minä osasin oikeinkirjoitus- ja yhdyssanasäännöt. Enää en osaa, vaan joudun tarkistamaan ne Puolisolta.
Minä olin saanut luottamustehtävässäni lempinimen "Kielipoliisi" ja meitä oli kaksi joiden oli luettava kaikki kirjeet yms. Nyt muiden on luettava minun kirjoittamani teksti, sillä teen niin paljon kirjoitusvirheitä, että hävettää. Kirjoitan samoja sanoja kahteen kertaan jne. Huomaan virheet vasta sitten kun olen lähettänyt kirjeen/sähköpostin. En, vaikka lukisin tekstin kuinka moneen kertaan.
Ennen muistin pitkänkin kauppalistan ulkoa, kunhan vain olin kirjoittanut sen paperille. Vaikka se olisi keittiön pöydällä. Nyt muistan vain, että se lappu unohtui. Ja että kauppaan meno ahdistaa jo matkalla.
En osaa enää edes laskea. Laskin lompakossani olevia kolikoita, euron ja kahden euron kolikoita:
2, 4, 5, 6, 8, 7... Ei, ei ole todellista. Eikä ensimmäinen, eikä edes toinen kerta. Olin purskahtaa itkuun. Mutta kuka nyt rahojen väärin laskemisen takia itkisi?
Ei, ei kyse ole siitä, että itkisin siksi etten osaa, vaan siksi, että tunnen itseni huonoksi - huonoksi siksi, kun unohtamisen ja "sekoilun" syy ei ole sitä tavallista "sitä nyt on kaikilla".
Kun minä TIEDÄN mistä se johtuu, minä tunnen sen. Enkä minä jaksaisi sitä enää.
Enkä minä jaksaisi sitä vähättelyä.
Minusta sitä voisi verrata vaikka siihen, että joku valittaa turvoksissa olevaa jalkaansa särkevän kovasti ja minä sanoisin siihen, että no onhan mullakin joskus ollut tommosta. Ja hups, hänellä olikin veritulppa jalassa!
No, ehkä vähän karrikoitua, mutta kyllä - minunkin jalkani turpoavat ja niitä särkee, johtuu ylipainosta ja liikkumattomuudesta ;)
Sitä nyt on kaikilla. Siis kaikkialla. Syksyn tuntua - hyvää syksyä kaikille, jotka tänne vielä eksyivät, jätä merkki itsestäsi, joohan :)
- Otus Scops -
