Ihan ensin kiitos sinulle Lapsihentoinen, kun olet jaksanut käydä täällä mun blogissa ja kommentoida - vaikka minä en ole saanut päivitettyä tänne mitään. Jotenkin ei vaan ajatukset muutu teksteiksi, vaikka välillä tekisi kovastikin mieli kirjoittaa.
Mutta sitten kun saan blogin auki, niin teksti ei vaan tule ulos järkevässä muodossa. Nytkin tuntuu taas siltä, että alkaa jumittaa.
Viimeksi kirjoitin siitä, että olin lähdössä Mikkelin Kyyhkylään sopeutumisvalmennuskurssille ja työterveyslääkäri oli kirjoittamassa b-lausuntoa eläkesäätiölle, että olen työkyvytön. Itse tein hakemuksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Laitoin hakemuksen postilaatikkoon Kyyhkylästä sinä aamuna kun menin sinne.
Kyyhkylästä tultuani kävin seuraavalla viikolla Kuopiossa neurologilla, mukanani työterveyslääkärin ohje, mitä neurologin pitäisi omaan lausuntoonsa kirjoittaa ja lähettää se vielä eläkesäätiöön.
Olin toiveikas, josko NYT. Olenhan ollut sairaslomalla jo kuudetta, siis ihan oikeasti KUUDETTA vuotta!
Sain vastauksen - jo ensin puhelimitse, kun tarvitsin tiedon UUTTA SAIRASLOMATODISTUSTA varten - ja sitten kirjeitse, päätös:
OSATYÖKYVYTTÖMYYSELÄKE TOISTAISEKSI.
Eli ei vieläkään täyttä eläkettä, mutta nyt sentään toistaiseksi, eli ei tarvitsisi sen takia enää hakea sitä uudestaan, kun sen vaan määräaikainen, niin kuin tähän asti on ollut vain vuosi kerrallaan. Hyvä siis näinkin. Mutta "työ" jatkuu, periksi en anna. Kun kerran useampi lääkäri on todennut mut työkyvyttömäksi, työkokeilukin sen osoitti, että olen työkyvytön, niin en anna periksi. EN.
Sairaslomaa kirjoitettiin taas vuosi eli ensi vuoden loppuun.
Ja YT-neuvottelut, nekin meillä oli työpaikalla tässä välissä ja koski myös minua. Mutta mulla on edelleen edelleen työpaikka. Mutta siis sairaslomaa. Ja vuoden päästä olen jo sitten seitsemättä vuotta sairaslomalla, jos en jo pääsisi eläkkeelle sitä ennen. Alkaa käydä hermoille tämmöinen. Ihan oikeasti... Onneksi on hyvä työterveyslääkäri. Aivan ihana. Ja otan kaiken avun ja palvelun nyt vastaan minkä vaan saan.
Seuraava on työpsykologi. Katsotaan mitä sieltä jää käteen.
Kuopiossa käynnit on nyt loppu. Tultiin neurologin kanssa siihen tulokseen, ettei ole mitään järkeä ajaa täältä meiltä asti sinne lääkäriin, koska siellä ei voida tehdä enempää. Omalla paikkakunnalla on yhtä hyvä neurologi kuin sielläkin ja hän voi konsultoida Kuopiota tarvittaessa. Ja lähetteellä voin aina palata sinne jos haluan.
Yksi mahdollisuus voisi olla vagushermostimulaattori, mutta mitä todennäköisimmin siitä ei olisi yhtään sen enempää apua kuin lääkkeistäkään. Ja jos haluan, saan sen kyllä. Tällä hetkellä tulin siihen tulokseen, etten halua sitä, kun ei siitä kerran ole hyötyä.
Nyt on lopetettava - koneella olosta tulee paha olo. Koetan jatkaa tätä huomenna tai tällä viikolla jonain päivänä. Ajatukset "haalistuu" jo muutenkin 😂 Hullua...
