Minulla on aikaa, aikaa, aikaa, aikaa.... Vai onko?

Palaan aina vaan ja uudestaan samaan vanhaan asiaan, ystäviin. Tai siis niihin nk. ystäviin. Niihin joita luulin ystäviksi.

Pari päivitystä sitten kerroin (ties kuinka monennen kerran) työkaverista, jota olin luullut ystäväksi. Hän pyysi neulomaan itselleen villasukat. Lupasin neuloa. Reilu viikko sitten laitoin kuvan kera viestin, että nyt ne olisivat valmiit, tällaiset niistä tuli, jos kelpaa.
Sain vastauksen, että ovat "ihanat" (hmm...oma kehu nyt haisee, mutta niin hän vastasi 😊). Hän oli kuitenkin työpaikan osasto- tms. päivillä, eikä voinut silloin sen enempää viestitellä. Vastasin, että palataan asiaan, kun hän on taas kotona.
Nyt on siis kulunut jo yli viikko: hänestä ei ole kuulunut mitään.
Sukkien aikatauluksi sain silloin pyydettäessä "lokakuun" alku, joka on jo viikon päästä.

Ja mikäkö on kirjoitukseni pointti? Otsikon AIKA. Minähän olen sairaslomalla. Ja kun olen sairaslomalla, olen päivät kotona ja MINULLA EI OLE MUUTA KUIN AIKAA. Pelkkää AIKAA.
Olen aina tavoitettavissa.
Olen aina kotona. En käy koskaan missään. Olen vain kotona.
Ja jos joku joskus haluaa tavata, tapaaminen järjestetään HÄNEN aikataulunsa mukaan, koska minullahan EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ. Minä vain olen kotona, istun sohvalla ja katson televisiota.
Ei muiden tarvitse ottaa huomioon sitä, että minullakin saattaisi olla jotain menoja. Olen saattanut vaikka löytää jonkun harrastuksen, jossa voin käydä - harrastuksen, johon uskallan lähteä, josta olen saanut uusia ystäviä, ystäviä jotka huolehtivat minusta tarvittaessa.

Ja niin, minullahan on avustaja, jonka kanssa voin ja uskallan lähteä pois kotoa. Samoin kuin Puoliso, joka tästä Riesasta huolimatta kehtaa vielä liikkua kanssani ihmisten ilmoilla 😉😉 Ja äitikin.
Ja toden totta, on uusia ystäviä, joiden kanssa uskallan poistua kotisohvalta.

Epilepsia EI ole flunssa tai vesirokko, jota pitää hoitaa kotona, varoen tartuttamasta muihin.
Epilepsia EI tartu kosketuksesta, ei katseesta. 

Ehkä se Kyyhkylän reissu tekee mulle ihan hyvää; on varmasti vielä paljon asioita joista on hyvä puhua sellaisten kanssa, jotka ymmärtää mitä on elää Riesan kanssa. Puoliso toki ymmärtää, mutta hänellä on tällä hetkellä omat murheensa työttömyyden kanssa. Ja taas on tulossa syövän vuosikontrolli - se stressa tietysti molempia. En haluaisi häntä rasittaa näillä samoilla asioilla jatkuvasti.

Tämmöisiä ajatuksia tänään - kun edelleen odottelen sitä yhteydenottoa, että kelpaako nämä sukat vai ei. Vai pakkaanko nämä viikon päästä kassiini ja vien tuliaisiksi ystävälle jonka nään monen kuukauden jälkeen.

Halauksia kaikille - niistä saa voimaa 😊

 - Otus Scops -

Kuntoutuspäätös

Äh miten tylsää oli lukea paria edellistä tekstiä, kun niissä oli niin paljon kirjoitusvirheitä. Mutta sekin on yksi asia johon olisi vain totuttava. Entinen kielipoliisi. Pyh.

Kävin viime viikolla viemässä Kelaan hakemukseen sopeutumisvalmennukseen Maskuun. Olin soittanut Maskuun edellisenä perjantaina ja silloin siellä kaksi paikkaa vapaana. Mutta kun ongelmana sinne lähtöön - tai ylipäätään mihinkäään - on suoraan sanottuna raha. Kun Kahdesta Toinen on työtön ja Toinen osakuntoutustuella, niin rahaa ei paljon ole. No, sain matkarahan järjestettyä ja saatoin siis tehdä hakemuksen.

Vein kuitenkin hakemuksen vasta torstaina, puolen päivän aikaan, ihan henkilökohtaisesti. Pyysin, että hakemus käsiteltäisiin mahdollisimman pikaisesti, koska kurssi alkaisi jo 11.9. eli aikaa ei olisi kuin n. 1,5 viikkoa. Oma moka, että olen näin viimi tipassa, olen pahoillani. Virkailija tarkisti hakemuksen, totesi sen oikein täytetyksi eikä pitäisi olla mitään syytä, miksi hakemusta ei hyväksyttäisi. Hän lupasi skannata hakemuksen saman tien eteenpäin ja sanoi, että että alku viikosta voisin katsoa netistä mikä on hakemuksen tilanne. Kiitin virkailijaa kauniisti 😊

Iltapäivällä torkuin sohvalla puhelin hyvin hiljaisella korvan juuressa, juuri ja juuri kuulin, että se soi. Onneksi kuulin. Kelasta soitettiin, kello oli viisi iltapäivällä. Maskun kurssi oli täysi, mutta Mikkelin Kyyhkylässä olisi vastaava kurssi, joka alkaisi 16.10., kävisikö se.

Harmi, Maskua on kovin kehuttu ja sinne olisin halunnut, mutta eihän sille mitään voi. Ilman muuta Kyyhkylä sopii, jos vain sinne pääsen. No kyllä pääset, oli vastaus, clousataanko tämä. Juu, kyllä, tehdään niin, jos se kerran on ok ja hakemus on hyväksytty. Kyllä on, kirjallinen päätös tulee sitten postitse.

Tänään päätös sitten tuli postitse. Näin viiden vuoden sairastamisen jälkeen menen viideksi päiväksi Mikkelin Kyyhkylään sopeutumisvalmennuskurssille lokakuun puolivälissä. Vähän jännittää, mutta toisaalta on kivakin mennä, jospa saisi taas uusia ystäviä, jotka tietävät mistä oikein on kysymys.

Jos olet tulossa samaan aikaan Kyyhkylään, laita kommenttia :)