IHAN SAMA!!!!!!!!!!!!!!

Ihan yks ***** sama!
Jos 49-vuotias saa käyttää sanaa ihq, se saa myös kiukutella sairaudestaan! Ja sitä paitsi, tää on MUN sairaus, tää on MUN blogi ja mä saan valittaa ja kiukutella ja itkeä täällä just tasan niin paljon kuin mä haluan.

Ja tänään mä olen taas sillä tuulella, nyt, että haluan itkeä ja kiukutella. Kauan sitä hyvää mieltä ja sopeutumista kestikin. Paska. Paska. Paska.
Onko niin, että kun muhun ei satu, kun mulla ei ole keppejä eikä mitää muitakaan näkyviä apuvälineitä, niin mä en ole sairas? Mulla ei ole oikeutta valittaa? Olla pahalla päällä? Olla pahoilla mielin?

Juttelin Ystävän kanssa ja mieli parani, mutta en silti poista tuota alkua. Oli paha mieli, veetutti ja kiukutti.

Ai miksikö?  En muista mitä olen viimeksi kirjoittanut Vuodatuksen puolella, enkä jaksa enää lähteä sieltä kaivamaan tekstejä, joten sori, jos kirjoitan tuplasti. Hyppää yli.

Eli syksyllä sain uuden lääkkeen, yhtä ruvettiin purkamaan. Kaksi kuukautta söin VIIITTÄ lääkettä. Jouluna loppui se purettavana ollut lääke. Jäljelle jääneet neljä lääkettä aiheuttivat yhdessä pahoinvointia, olo oli kuin olisin ollut raskaana. Erona vain se, että pahoinvointi kesti koko päivän. Silloin kun olin raskaana, pahoinvointia kesti vain aamupäivän.

Puhelinaika lääkärille toi tulokseksi sen, että yhtä lääkkeistä vähennettiin. Epikriisissä lukee "annostus on massiivinen". No olihan se aika suuri :D Mutta ei se mitään, pahoinvointi helpotti, hyvä niin.
Päästiin siihen annostukseen, mihin oli tarkoituskin. Kolme päivää sen jälkeen sain ensimmäisen tajuttomuuskohtauksen.  Seuraavana päivänä niin vahvan ennakkotuntemuksen, että peruin fysioterapeutin.
Seuraava kohtaus neljän päästä edellisestä. Kukaan ei huomannut mitään, kun en sanonut kenellekään mitään. En ehtinyt kun en halunnut... Istuin vain tuolilla ja olin niin kuin mitään ei olisi tapahtnut... Mutta oikeasti olin hetken poissa tästä maailmasta.... Tiedän, olin tyhmä, kun en sanonut mitään kenellekään.
Ja seuraava ennakkotunne  kaksi päivää siitä. Eli tänään.
VOI PERSE!

Siihen päälle kipeä selkä. Uuden lääkkeen yksi sivuvaikutus on selkäkipu. Ajattelin ensin, että se johtuu lääkkeistä. Mutta kun lääkäri sanoi, ettei hän usko sen johtuvan siitä, hakeuduin työterveyteen, josta sain lähettteen fysioterapeutille. Onko ollut apua....No eipä juuri.

Mutta sitten tuli ajatus, että onhan se voinut olla kipeä jo ties kuinka kauan, mutta rupesi oireilemaan vasta kun lopetin sen lääkkeen... Lääkettä nimittäin käytetään myös kipulääkkeenä ja mun annostus oli aika iso - siinäkin! Että kiitos vaan.

Ja kun olin vuoden viimeiset kuukaudet työkokeilussa paikassa jossa piti kumarrella ja kurkotella ja.... Joo. Olihan se kiva paikka. Toisaalta. Toisaalta näin jälkikäteen ajatellen.Onneksi ei kestänyt kauempaa. Työterveydessä käynnitkin piti tehdä takaisin?? Ei oikein mee mun jakeluun. No aivan sama, se on nyt ohi, enkä mee sinne takaisin. Mä olin ihan paska. Sellaisen paperin mä sieltä sainkin. Mikä oli hyvä, että sain.

Mutta siitä toiste lisää, nyt on lopetettava. Muuten lähtee taas taju.  

Muutto - sanovat, että joskus on hyvä rikkoa rajojaan :)

Ja tämäkin on kai jonkinlaista rajojen rikkomista, kun muuttaa bloginsa paikasta toiseen. Sain tarpeekseni - tulen tämänkin kanssa vuodattamaan tänne bloggerin puolelle.
Jos haluat lukea vanhoja ajatuksia ja vuodatuksia, niin ne löytyvät osoitteesta

https://munepilepsia.vuodatus.net/

Jatkossa siis vänisen täällä.

Josko vaikka huomenna saisin kirjoitettua uudelleen ulos kaiken sen, mitä jos tänään kertaalleen kirjoitin. riippuu ihan siitä, millainen on olo. Nyt tutkailen taas miltä tämä näyttää ja mitä tietoja tämä minusta teille kertoo 😊

Sen verran kerron, että meillä on sen verran läheinen suhde epilepsian kanssa, että olen antanut sille lempinimen. Riesa.
Ihan vaan siitä syystä, että se on osoittautunut elämässäni melkoiseksi Riesaksi.

Ystäväni, kuin kauan kadoksissa ollut kaksoseni, tiedämme tasan mistä on kyse kun puhutaan Riesasta.