Kaikenlaista on taas tapahtunut sitten viime päivityksen. Monta kertaa on ollut tämä tyhjä sivu auki, mutta en vain ole saanut kirjoitettua - en saa aloitettua. Sillehän on olemassa muuten joku nimikin, sille, kun vaan tuijottaa tyhjää sivua eikä saa kirjoitettua vaikka päässä myllertää. En vain muista mikä se on. Eikä sillä oikeastaan ole väliäkään.
Ihan ensimmäisenä voisin kertoa, että taas tuli hylky. Olin varautunut siihen, mutta silti toivoin, että josko NYT. Taas kuitenkin kaksi B-lausuntoa, joiden mukaan olen työkyvytön kaikenlaiseen työhön. Neuropsykologiset testit ja toimintaterapeutin lausunto ei muuttanut mua yhtään sen työkykyisemmäksi kuin ennenkään.
Oma selvitys siitä, että mulla on avustaja kohtauspelon vuoksi, kärsin jonkinlaisista paniikkihäiriöoireista (lääkärin mukaan, mutta kun sitä ei ollut mainitti lääkärin lausunnossa), ei auttanut. Olen edelleen eläkehakemuksen käsittelijöiden mukaan osatyökykyinen.
No. Jatketaan. Periksi en anna. (Päänsärky hiipii taas vasemmalta takaraivoon...) Jonain päivänä se sieltä annetaan.
Tänään kävin Kelassa hakemassa sairauspäivärahaa - en ymmärrä niiden ja niiden lomakkeiden logiikkaa laisinkaan. Onneksi olin varannut ajan etukäteen ja onneksi Puoliso oli mukana, hän ymmärsi edes jotain virkailijan selityksestä ja tiesi mitä tehdä.
Vielä kun virkailija oli virolainen/venäläinen ja puhui kuin papupata eikä kuunnellut mitään mitä meillä oli sanottavana, oli asiointi todella hankalaa. Toivottavasti asia etenee edes jotenkin. Varmaan käsittelijä soittaa sieltä ja kysyy, mitä mikäkin tarkoittaa.
Meillä on luultavasti edesssä kodin/asunnon myynti. Koska puoliso on työtön, eikä töitä näytä kuuluvan useista hakemuksista huolimatta, meillä ei vaan yksinkertaisesti ole varaa enää maksaa asuntolainaa ja vastiketta. Kun saisimme myytyä tämän asunnon, saisimme lainan maksettua ja voisimme muuttaa vuokralle. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta: eihän nämä ole kuin seinät.
Koti on se mitä me olemme yhdessä, mitä meillä on sydämessä. Kahden viikon päästä, vajaan itse asiassa, meillä on 31-vuotis hääpäivä. Tänä kesänä tulee 34 vuotta siitä kun tapasimme ensimmäisen kerran. Aika pitkä aika 💖
Melkein kaksi kuukautta sitten tuli taas kahden viikon jakso kohtauksia. Kaksi viikkoa joka päivä poissaolokohtauksia. Ja se aiheutti ensin yhden lääkkeen noston ½ tabletilla. Viikon verran söin sitä ja kun se ei auttanut (olisi pitänyt vaikuttaa 2-4 päivässä) omasta pyynnöstä nostettiin toista lääkettä, samoin ½ tabletilla. Viikon jälkeen kohtaukset oli poissa. Kaksi viikkoa siinä meni kaiken kaikkiaan
ennen kuin se helpotti.
Nyt on taas kohtausten osalta ok, mutta kuten tiedätte, lääkkeiden sivuvaikutukset on taas sitten eri asia.
Itse asia... nyt muistin, että olisi pitänyt muistaa eilen sanoa hoitajalle, kun hän soitti, että minkä lääkkeiden nosto on aiheuttanut, on se, että puhe on alkanut sammaltaa enemmän. Huomaan sen itse.
Samoin teen taas enemmän kirjoitusvirheitä kuin aikaisemmin.
Ja tällaisena pitäisi hakea töitä!!! Hah hah. No, onhan mulla sairaslomaa vuoden loppuun, mutta.... no katsotaan mitä siitä tulee. Itku kohta ainakin..
Jätin soittopyynnön psykiatrille, kaipa hän oli töissä eikä lomalla, ei toimistovirkailija ainakaan mitään sanonut..
Sovittiin nimittäin, että soitan hänelle, kun saan päätöksen. No jospa hän huomenna soittaisi.
Että semmoista. Koetan kirjoittaa muita ajatuksia vähän nopeammin, enkä näin kolmen kuukauden välein....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti